sunnuntai 27. elokuuta 2017

Montenegro, Albania, Makedonia

Edellinen sooloreissuni Balkanille tapahtui 2014 jolloin kiersin seuraavan reitin: Dubrovnik-Mostar-Sarajevo-Belgrad-Zagreb-Ljubljana lähinnä bussilla ja junalla. Tällä kertaa lähdimme kimpassa Satun kanssa matkaan ja aloitimme matkan Dubrovnikista mutta otimme allemme vuokra-auton ja suuntasimme etelään. Reitiksi muodostui Dubrovnik-Kotor-Durres-Ohridjärvi-Durres-Dubrovnik.

Autovuokraamosta (Ridecar) joka sijaitsi aivan lentokentän kupeessa saimme alkujaan luvatun VW Polon sijasta allemme Hyundai Tucsonin maasturin. Erittäin kätevä peli jonka "ominaisuuksista" myöhemmin lisää. Paperihommiin ja auton saamiseen kului kolmisen varttia ja lähdimme ajamaan kohti Montenegron rajaa välittömästi sen jälkeen ja olimmekin rajalla jo puolen tunnin sisällä. Rajalla vierähti reilu tunti koska motoristit ajoivat autojen ohi surutta ja jarruttivat sitä kaistaa joka meille oli arvottu, joten ei auttanut kuin odotella.

Kotor sijaitsee poukamassa ja on suosittu kohde risteilyturisteille mutta meidän kokemuksemme mukaan soveltuu hyvin myös useammankin päivän oleskeluun mainiosti. Alueella on paljon hyviä ravintoloita vanhankaupungin muurien sisällä ja turistien määrä oli vielä järkevissä rajoissa. Pieniä kivikkoisia rantoja löytyy mielin määrin ja kristallinkirkkaassa vedessä oli mukava uiskennella useammankin kertaa. Urheilumielisille sopiva aamulenkki (iltapäivällä usein liian kuumaa kesällä) järjestyy kipuamalla läheisen kukkulan päälle jossa sijaitsi linnoitus ja basilika, nousua kertyy vajaat 300 metriä mutta näkymät lahdelle ovat kyllä sen arvoiset. Majoituimme Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa joka sijaitsi kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista, oikeastaan suurimman ongelman tuotti maasturin kanssa soheltaminen kapeilla kujilla ja luulin naarmuttaneeni sen seinään mutta myöhemmin tajusin että komeat raapaisuäänet olivatkin peräisin Tucsonin jarrupaloista.

Jatkoimme 4 yön jälkeen aikaisin aamulla matkaa kohti Durresia Albanian puolelle. Dubrovnikista Kotoriin oli matkaa 75km johon oli kulunut rajanylityksineen kolmisen tuntia, nyt tiedossa oli noin kuuden tunnin pätkä vaikka matkaa oli navigaattorin mukaan vain reilut 200km. Syy oli ilmeinen, rajalla jonotukset vievät näissä maissa aikansa ja teiden ollessa kapeita yhdistettynä lähestulkoon kaistapäiseen liikennekulttuuriin keskinopeudet jäävät 50-60kmh tietämiin. Meillä ei ollut mihinkään kiire joten asennoiduimme matkantekoon kiireettömästi.

Durresin majapaikka (edelleen Airbnb kautta kuten lähes kaikki tämän reissun majoitukset) löytyi pienen kiertelyn kautta lopulta ja sijaitsi hiekkarannan pohjoispäädyssä. Autolle löytyi parkkitilaa ja asunto sijaitsi aivan rannan edustalla ja taloyhtiöstä löytyi vielä uima-allaskin aurinkotuoleineen (3 eur/pv lisämaksua vastaan, 6eur vkloput). Noudimme avaimet viereisestä ravintolasta johon ne meille oli jätetty ja söimme samalla oikein maittavat lounaat (https://www.tripadvisor.fi/Restaurant_Review-g318866-d6995971-Reviews-Bar_Restorant_Sardi-Durres_Durres_County.html). Seuraavat pari päivää otimme loman kannalta ottaen aurinkoa, uiden meressä ja iltaisin söimme lähialueen ravintoloissa joista oli varaa valita. Palvelu oli pääosin hyvää mutta vielä hieman kangerteli koska Albania ei ole vielä saavuttanut turistikohteena samanlaista suosiota kuin muut Balkanin tai Etelä-Euroopan maat. Kielimuuriakin löytyi mutta kaikki asiat saatiin hoitumaan aina loppujen lopuksi.

Durresista olimme varanneet majoituksen myöskin neljäksi yöksi mutta päätimme tehdä yhden yön reissun Makedonian puolelle Ohridjärvelle jota oli kehuttu kohteena joten kolmannen päivän aamuna hyppäys takaisin auton rattiin ja nokka kohti itää. Matkalle tuli pituutta tällä kertaa suuntaansa 175km mutta tiet olivat hyvässä kunnossa. Edelleen liikennettä oli sen verran paljon että matkaan tuhraantui nelisen tuntia. Perillä varattu hotelli sijaitsi kukkulan päällä varustettuna uima-altailla, oleskelualueilla, pingispöydällä ja erittäin asiallisella huoneella. 65 euroa yöstä oli pilkkahinta tästä, tosin illalla saattelimme kylpyhuoneesta löytyneen skorpionin kotiinsa jota ei voi laskea hotellin piikkiin. Ohridissa olisi voinut viettää pitemmänkin aikaa, ja sitä voi lämpimästi suositella matkakohteena lentämällä esim. Amsterdamin kautta välilaskulla. Palasimme viimeiseksi illaksi Albaniassa Durresiin ja illastimme kaupungin keskustassa vierailtuamme ensin Amfiteatterilla joka on Balkanin alueen vanhin. Kaupungista löytyvä arkeologinen museo oli myös käymisen arvoinen!

Tuli aika palauttaa auto ja palailla kolmeksi viimeiseksi yöksi Dubrovnikiin joten lähdimme jo aamuvarhain liikkeelle Durresista kohti lentokenttää. Reitti oli muuten sama kuin mennessä, mutta Kotorin kautta ajon sijasta ylitimme Herceg Noviin mennessä merenlahden autolautan kyydissä joka nopeutti matkaa huomattavasti. Saimme auton palautettua kaksi tuntia etuajassa ja siirryimme kohti Dubrovnikia ja loman viimeisiä päiviä. Dubrovnikista ei tässä entryssä ole erityistä mainittavaa, koska kirjoitin siitä aiemmin (http://jussaf.blogspot.fi/2014/09/dubrovnik.html).

Tällä matkalla en totutusta poiketen ottanut niin paljon valokuvia kuin yleensä ja tein sen huomion että ympäristöönsä keskittyy paremmin ja asiat jäävät ehkä paremmin mieleen tällä lailla. Samalla pystyi seuraamaan kuinka itsekeskeisiä ihmisistä on tullut kun he heiluvat selfiekeppiensä kanssa tai muuten ovat joka käänteessä ottamassa "parasta mahdollista" kuvaa itsestään (Kotorissa yhden rouvan lapsi meinasi hypätä muurilta alas kun toimitus oli niin pahasti kesken). Ei vaikuttanut hyvältä....


Tämän reissun huomioita:

*Ajomatkat ovat verrattain lyhyitä mutta siirtymisiin on syytä varata reilusti
aikaa tiestön kunnon ja paikallisen liikennekulttuurin takia
*Ihmiset kaikissa maissa pääosin ystävällisiä ja avuliaita, Albaniassa pieniä ongelmia kielimuurin takia
*Turvallisia matkakohteita, Albania vähiten tottunut turismiin ja palvelut osin lapsenkengissään ja infrastruktuuri kehittymätöntä
*Kotorin ympäristössä mahtavia uimapaikkoja ja vesi uskomattoman kirkasta
*Dubrovnikin hintataso todella kallis ja matkustamista sinne elokuussa en suosittele missään olosuhteissa valtavan turistimäärän takia
*Ohrid-järvi Makedoniassa toimisi sekä pariskunnille että perhelomailijoille useammaksikin päiväksi rauhallisen sijaintinsa ja tarjolla olevien aktiviteettien puolesta
*Maasturi on turvallinen mutta pikkuauto kätevä, valitse auto sen mukaan kumpaa painotat enemmän







sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Minsk

Jatkoimme matkaa Ukraine Airlinesilla Kiovasta Minskiin, lento lähti ajallaan ja kesti vain tunnin verran. Torkahdin koneessa ja heräsin kun pyörät osuivat maahan, time well spent! Kokonaisuutena lentojen hinnat pysyttelivät erittäin järkevissä rajoissa tämän reissun osalta; Helsinki-Kiova (Ukraine AL), Kiova-Minsk (Ukraine AL), Minsk-Helsinki (Belavia) yhteensä kustansivat 320 eur/hlö ja välilaskuilta ja turhalta jonottamiselta vältyimme jokaisessa kohteessa.

Valko-Venäjästä tiesimme etukäteen sen olevan ns. Euroopan viimeinen diktatuuri, tämä postaus ei kuitenkaan ota sen kummemmin kantaa ihmisoikeustilanteeseen tai muihin käsillä oleviin ongelmiin joita Valko-Venäjän ympärillä on mediassa esillä ollut. Diktaattorin (Lukashenko) ansiosta kuitenkin nyt myös meidänkin matkustuksemme helpottui koska 17.2 jälkeen voimassa olevan määräyksen jälkeen alle 5pv kestäville matkoille ei tarvita enää viisumia (armoton paperisota ja maksaa 60e), joka oli yksi syy tutustua tähän maahan.

Minsk on varmaankin Euroopan puhtain kaupunki. Missään ei näkynyt kerjäläisiä, juoppoja, tupakantumppeja tai muutakaan roskaa julkisilla paikoilla. Esimerkiksi asematunnelitkin näyttivät siltä että niitä pestiin jatkuvasti, luultavasti samalla harjalla vedetään myös epätoivottavat henkilöt katukuvasta pois samaan hintaan :) Majoituimme keskustasta reilun kilometrin päässä rautatieaseman läheisyydessä jonka läpi tuli käveltyä useammankin kerran matkalla kylille. Taksikyyteihin tuli myös turvauduttua useamman kerran, alkutaksa oli 2,5eur ja ekstrakilometrit 0,35eur joten lompakolle sopivaa hommaa ja vaivatonta.

Ruokatarjonnan osalta löytyi positiivisia yllätyksiä kuten Kiovankin osalta, tällä kertaa pääsimme kokeilemaan vielä enemmän paikallisia herkkuja kuten dranikia (perunapannukakku) ja dumplingseja, borssia tietenkään sivuuttamatta. Myös erinomainen thaimaalainen kuppila löytyi (Mai Tai) jonka lounastarjous tuli testattua, miellyttävä paikka jossa hyvä palvelu ja sisustuksessa oli käytetty suomalaiseen tapaan runsaasti puuta.

Minskissä on myös useampi ostoskeskus joista osa sijaitsee maan alla (Independence Square) ja osa perinteisempiä (Gum, Galileo). Valtamerkkejä oli esillä jonkin verran mutta aika paljon sellaisia vaatemerkkejä joista kirjoittajalla ei ollut hajuakaan joten paikkoja oli mielenkiintoista haravoida läpi.

Vietettyämme kolme yötä tässäkin kohteessa palasimme lentokentälle lyhyttä reilun tunnin lentoa varten. Lentokenttä sijaitsee n. 50km keskustasta joten suositus on varata lentokenttäkuljetus etukäteen. Tähän suosittelen lämpimästi Sergeyn palvelua, erittäin ystävällinen kaveri joka auttaa kaikessa mahdollisessa asiassa matkaan tai kuljetuksiin liittyen (https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g294448-d10283539-Reviews-Minsk_Airport_Transfer_Autotransfer-Minsk.html). Loppumatka taittuikin sitten pikkuruisella Bombardierin 50-paikkaisella suihkarilla kohti Helsinki-Vantaata ja 60 vierailluin maan rajapyykki oli kirjoittajan osalta ylitetty.


Kiova

Helsingistä pääsee suorilla ja kohtuuhintaisilla yhteyksillä muuallekin kuin Keski-Euroopan kohteisiin, kompassi suunnattiin siis tällä kertaa itään Ukrainaan ja Valko-Venäjälle. Ukraine Airlines lentää Helsingistä suoria lentoja monta kertaa viikossa ja lentokin kestää vain 1h45min. Jalkatiloissa ei ollut mitään valittamista ja tarjoilukin pelasi ja oli todella halpaa verrattuna isompiin lentoyhtiöihin.

Kiovasta olimme vuokranneet Maidanin aukion läheltä asunnon ja taksikin oli tilattu etukäteen netin kautta (LingoTaxi) joten majapaikassa oltiin jo hyvissä ajoin. Onneksi vapaita huoneita oli jo aamulla käytössä ja saimme heti yhden käyttöömme. Alakerrasta löytyi myös maittavaa aamiaista joka tuli tarpeeseen herättyämme kolmelta yöllä aikaiselle lennolle.

Pienen tarkastelun jälkeen oli selvää että kaupunki kuhisi poliiseja ja armeijan porukoita, syynä tähän Maidan verilöylyn kolmas muistopäivä ja ilmeisesti viranomaiset halusivat pelata varman päälle ja sulkea suurimman osan teistä ja lisätä turvallisuuden tunnetta mahdollisten uhkien varalta. Koska liikuimme pääosin jalkaisin tämä sopi oikein hyvin, keskustan pääväylillä pystyi ylittämään katua mistä kohdasta vain autojen puuttuessa kokonaan.

Minuun otti myös yhteyttä sattumalta ukrainalainen kaverini jonka kanssa olimme Lions Clubin nuorisovaihdossa Saksassa 2001, hän asuu ja työskentelee Krimin lähistöllä YK:n palveluksessa mutta oli käymässä Kiovassa päiväseltään. Sovimme tapaamisesta ja hän ystävällisesti kyyditti meitä ympäri kaupunkia selostaen nähtävyyksiä ja rakennuksia ja lounastimme yhdessä ennen suuntaamistaan yöjunaan kohti Krimiä. Mahtava kohtaaminen 16 vuoden jälkeen!

Jäljellä olevat pari päivää kiertelimme jalan ja turvautuen vain harvoin taksikyytiin etsien hyviä ruokapaikkoja, vierailimme myös Pechersk Lavran luostarialueella josta oli näkymät hervottoman kokoiselle "Mother Motherland" -monumentille. Luostarialueella meinasivat myös jääpuikot tulla niskaan talon katolta mutta olimme hereillä ja pääsimme pujahtamaan alta pois. Seuraavaksi suuntasimme katseet kohti Minskiä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Lake Tekapo-Geraldine-Bank's Peninsula-Christchurch-Sydney

Koska jouduin muuttamaan sateiden takia suunnitelmiani ja jättämään Mount Cook Villagen taakseni, sain varattua ylimääräisen yön matkalla Christchurchiin Geraldine-nimisestä pienemmästä kaupungista. Ennen sinne päätymistä reittini kulki kuitenkin Tekapo-järven kautta jossa sijaitsee Church of the Good Shepherd idyllisissä maisemissa. Ennen Tekapon kylään saapumista näin tienviitan Mt. Johnille jossa sijaitsi kahvila ja observatorio ja päätin poiketa sinne. Huipulle noin kilometrin korkeuteen pääsi yksityistietä pitkin maksamalla 5NZD, ja pääsinkin huipulle suhteellisen helposti. Keli kuitenkin muuttui erittäin tuuliseksi ja rajuksi nopeasti ja jouduin odottamaan hetken aikaa kahvilassa koska tie suljettiin väliaikaisesti liikenteeltä. Sää muuttui nopeasti takaisin sallittuihin rajoihin ja köröttelin kohti kylää.

Church of the Good Shepherd oli helppo löytää suunnistamalla kohti turistibusseja ja karavaanareiden pysäköintialuetta, mutta sain hienoisesta väenpaljoudesta huolimatta kärsivällisesti odottamalla muutaman ihan kohtuullisen kuvankin aikaiseksi. Tämän jälkeen kävelin etsimään lounasta ja päädyin kiinalaiseen koska japanilaisessa ravintolassa olisi joutunut odottamaan melkein tunnin pöytää. Syötyäni hyppäsin takaisin autooni ja reilun tunnin päästä olin majapaikassa Geraldinessa.

Hostelli sijaitsi vanhassa sairaalassa ja oli erittäin kodikas, omistajapariskunta hyvin ystävällisesti neuvoi minua lähiympäristön luontopoluille joita lähdinkin heti tutkimaan. Lähistöllä sijaitsi pienehkö metsä josta löytyi muutama merkitty polku joten käytin iltapäivän aikaa luonnon helmassa. Tämän jälkeen ajelin kylille markettiin hakemaan illallistarpeita ja kokkailin hostellilla ja soittelin pianoa kun olohuoneesta sellainenkin löytyi.

Seuraavana päivänä oli tullut aika palauttaa auto Christchurchiin iltakuudelta ja koska aikaa oli päätin ajaa Bank's Peninsulan kautta. Starttasin siis hyvissä ajoin Geraldinesta ykköstietä Christchurchia kohti ja ennen kaupunkia vaihdoin kurssini idemmäs kohti Akaroaa. Lounastin Hilltop Cafe:ssa josta oli hienot näkymät vanhan kraaterin pohjaan joka toimii kyseisen niemen alustana. Maittavan lohipizzan jälkeen päätin käydä katsomassa yhden lähirannoista (Pigeon's Bay) johon vei aika mutkainen mutta kuitenkin asvaltoitu tie. Itse rannalla ei juurikaan nähtävää ollut mutta aikaa tuli ainakin tapetuksi.

Sain autoni palautettua hyvissä ajoin vuokraamoon ehjänä ja otin tutun bussilinjan keskustaan jossa kirjauduin sisään hostelliin. Tällä kertaa olin valinnut hostellin toiselta puolen kaupunkia ja olin vallan unohtanut että kohtuulliseen hintaan joutuisin jakamaan huoneen vain yhden matkaajan kanssa. Ensimmäinen yö huone olikin tyhjänä ja toisena yönä huonetoveriksi sattui korealainen opiskelijatyttö. Pari viimeistä päivää Christchurchissä oli hyvää aikaa katsella matkatuliaisia ja parannella alkanutta flunssaa joten otin hommat levon kannalta.

Lensin Emiratesilla takaisin Sydneyyn jossa majoituin Potts Pointissa vain korttelin päässä edellisestä majapaikastani joten paluu tutuille kulmille sujui oikein mukavasti. Nakkasin pesulaan loput vaatteeni jotka tarvitsivat pyykkäystä ja suuntasin Mahonin meri-altaalle Maroubraan bussilla. Sydneyssä on paljon merialtaita mutta tämä nimenomainen oli aika kaukana keskustasta ja näin olettaen suhteellisen turistivapaa joten halusin sen siksikin nähdä. Meriallas on siis kiveen koverrettu uima-altaan muotoinen allas jossa voi uida ja nousuveden aikaan aallot saattavat tuoda värikkäitä uimakavereitakin mukaan.Lounastin läheisessä kulmakahvilassa ja hyppäsin keskustaan menevään bussiin.

Eurooppaan lähtöpäiväni aamulla otin junan keskustaan jossa kiertelin kauppoja ja kävin Sydney Tower Eye -näkötornissa tarkastelemassa kaupunkia lintuperspektiivistä. Tornissa oli hienosti toteutettu 4D-leffa joka katsottiin ennen itse kierrosta ja netistä etukäteen varattuna kokemus oli paljon edullisempi verrattuna paikan päällä ostettuihin lippuihin. Päätin myös käyttää loput dollarit matkakortista ja kävin firmamme toimistolla kaupungin pohjoispuolella moikkaamassa muutamaa kollegaa ennen suihkua ja siirtymistä lentokentälle. Lento lähti ajallaan ja 15 tunnin suoran lennon jälkeen vaihdoin Dohassa toiseen koneeseen josta vajaan 6 tunnin päästä olin takaisin Helsinki-Vantaalla.

Huomioita reissusta sekä plussia ja miinuksia alla:

*Kokonsa puolesta Uusi-Seelanti yleensä ottaen paljon helpompi ottaa haltuun kuin Australia
*Ihmiset molemmissa maissa uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita
*Erittäin pitkälle kehittynyt infrastruktuuri molemmissa maissa, ja turvallista matkustaa
*Majoituksen, ruokien ja autonvuokran osalta Uudessa-Seelannissa saa enemmän vastinetta rahalleen
+Marraskuussa optimaaliset kelit (15-25 astetta pääosin)

+Liikenne toimii ja lennot/bussit/junat lähtevät yleensä ajallaan
+Huumorintajuiset ihmiset
+Puhdas ja koskematon luonto (varsinkin NZ Eteläsaari)
+Uskomattomat maisemat
+Tiet pääosin hyvässä kunnossa

-Maanjäristyksille altista aluetta (NZ), saattaa sekoittaa matkasuunnitelmia
-Ruoka hieman mielikuvituksetonta ja epäterveellistä (Fish & Chips, Burgers jne...)
-Australia ajoittain kallis hintataso
-Pitkä matkustusaika (tämä täytyy vain kestää jos haluaa unohtamattomia elämyksiä)



Te Anau-Milford Sound-Queenstown-Mount Cook Village

Uuden-Seelannin lounaiskulma, Fiordlandin kansallispuisto on jo valmiiksi harvaan asutulla Eteläsaarella vielä enemmän eristäytynyt kolkka joten matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Ajelin Wanakasta Queenstownissa pysähtymättä Te Anauhin, pysähdellen Cardrona Hotelissa aamukahvilla ja totuttuun tapaan näköalapaikoilla kuvia napsien. Ajettaessa Wanakasta Queenstowniin suosittelen ajamaan Cardrona Valley Roadin kautta ja poikkeamaan isommilta pääteiltä, maisemat olivat sen arvoiset eikä matka-ajassa juurikaan eroa ole. Uuden-Seelannin teillä on turha pitää kiirettä.

Olin varannut Te Anauhin kaksi yötä ja opastetun kierroksen Milford Soundiin jotta välttäisin aikaisen ja pitkän ajomatkan vuonoille. Opastetuilla kierroksilla saa monesti paljon enemmän kohteista irti ja tässä tapauksessa aikaa, vaivaa sekä polttoainettakin säästyi. Ensimmmäisenä päivänäni Te Anaussa päätin kuitenkin asettautua kodiksi ja käydä läheisessä järvessä (Te Anau) pulahtamassa jälleen kerran. Tällä kertaa vesi olikin asteen hyytävämpää, arviolta 11-12 astetta eikä muita uimareita yllättäen näkynyt. Koko loppupäivän olo oli erittäin virkistäytynyt ja kokkailin hostellilla iltasella mojovat illalliset.

Bussikyyti Milford Soundille lähti ajoissa ja oppaanamme oli alunperin saksalainen mutta maassa jo 8 vuotta asunut nainen jolla tuntui olevan erittäin hyvä tietämys paikallisesta luonnosta ja eläinkannoista. Aksenttikin kuulosti hyvin paikalliselle. Fiordlandilla sataa noin 200 päivää vuodesta eikä ollut yllätys että ryhmämme kohdalle sattui sadepäivä joten tiedossa oli erilaisia nähtävyyksiä kuin kirkkaan kelin ollessa kyseessä koska vuonot jäisivät merellä pilviverhon taakse. Tämä ei mielialoja lannistanut ja totesimme pian että sadekeli luo vuonoille erittäin korkeita ja kauniita luonnollisia vesiputouksia ja paikalliset joetkin olivat yltyneet aika mukaviin korkeuksiin.

Saavuimme 3 tunnin ajon jälkeen satamaan josta nousimme laivaan joka tekisi vajaan kolmen tunnin mittaisen risteilyn vuonoilla, poiketen aina Tasmanian meren suulle. Laivassa ollut opas piti porukkaa hyvin ajan tasalla ja koleasta kelistä ja sateesta huolimatta risteily oli unohtumaton kokemus, laivan ajaessa vesiputousten alle kastelemaan porukkaa ja näin myös pingviinejä ja hylkeitä laivasta käsin rantakivikoilla. Valaita (harvinaista) tai pyöriäisiä ei tällä kertaa kaveriksi löytynyt. Matkalla takaisin Te Anauhin pysähdyimme katsomassa vielä pariakin nähtävyyttä, näistä toinen "The Chasm" oli suuri koski joka oli kovertanut kiveä hyvin erikoisella tavalla, osoitus veden ja eroosion voimasta.

Kirjauduttuani ulos hostellista seuraavana aamuna ajelin takaisin Queenstowniin jossa päätin nyt yöpyä yhden yön verran. Kaupunki on Uuden-Seelannin seikkailumatkailun keskus ja sieltä löytyy lentokenttäkin johon pääsee jetillä laskeutumaan joten turistien määrä oli suoraan verrannollinen siihen. Löysin netistä tietoa paikallisesta kuntosalista ja kävin vetämässä treenit jonka illalla palkitsin paikallisessa irlantilaisessa pubissa pintilla Guinnessia. Livemusaakin oli tarjolla trubaduurin ja viulistin kera joten ei hassumpi paikka.

Seuraavaksi kohteeksi olin suunnitellut Mt.Cook Villagen ja ajomatkalla sinne maisemat sen kun jatkoivat paranemistaan. Pysähdyin matkalla lohenkasvattamossa syömässä välipalaksi tuoretta sushia ja ennen määränpäätä valokuvasin Lake Pukakin kirkastakin kirkkaampaa vettä ja vuorimaisemia. Jäätikköjärvet ja maisemat toisensa jälkeen tekivät entistä kovemman vaikutuksen mutta edessä siinti sadepilviä. Saavuttuani kylään jossa ajatukseni oli majailla kaksi yötä ja trekkailla merkityillä poluilla, totesin valitettavasti että sääennuste seuraavalle kahdelle-kolmelle päivälle lupasi piiskaavaa sadetta. Käytännössä tilanne oli se että kaikki matkaajat olivat jumissa hostellissa (jossa onneksi oli sauna sentään!) lukemassa kirjojaan tai räpläämässä kännyköitään. Koska säätila ei osoittanut minkäänlaisia paranemisen merkkejä, nostin kytkintä jo seuraavana aamuna ja lähdin ajamaan saderintamasta poispäin.